Tanka on viisirivinen, 31-tavuinen runo, jossa tavut jakaantuvat säkeisiin suhteissa 5-7-5-7-7. Koska japanin kielen kaikki sanat päättyvät joko vokaaliin, joita on viisi, tai n-kirjaimeen, on loppusointu pakostakin satunnainen ilmiö: säännönmukaisena se kävisi kuolettavan yksitoikkoiseksi. Sen sijaan harrastetaan alku- ja sisäsoinnutusta ja monenlaisia vokaalien toisto- ja vaihtelutehosteita. Normaalisti tankan kolme ensimmäistä säettä muodostaa oman jaksonsa, jonka jälkeen seuraa kevyt tauko; sitten kaksi viimeistä 7-tavuista säettä täydentävät runon. Tankan melko itsenäinen, siihen usein vain viitteenomaisesti liittyvä alkusäekolmikko 5-7-5 erisi lopulta (1600-luvulla) uudeksi runomuodoksi, haikuksi. Paitsi normaalirakennetta, 575/77, on myös muita; varsin yleistä on, että tauko tulee toisen säkeen jälkeen: 57/577. Tanka voi myös edetä alusta loppuun 'yhtenä vetona', jolloin kolmas säe useimmiten on väläyksenomaisena käännekohtana.

Sivuillani olevat tankat ovat noin vuosilta 600 - 1200. Kaikki ovat Tuomas Anhavan suomennoksia teoksista Kuuntelen, vieras (1960), Oikukas tuuli (1970) sekä Täällä kaukana (1975).
Samoin tanka-runon määritelmä on lainattu Anhavalta.