|
Rauha
Elämä käy kuin korkeammaksi
milloin ihmisen lasta kaksi
käsi kädessä,
toistansa tukien,
katseesta toinen toisensa lukien
kasvavat yhdessä,
kasvavat yhteen,
leikkaavat,
sitovat
yhteisen lyhteen.
Leipä ei kapea,
leipä ei leveä.
Osansa saaneen
käydä on keveä.
~ Helvi Juvonen ~
~ ~ ~ ~ ~
Kahlaajatyttö
Kahlasin veteen miettivin jaloin.
Katselin kauan. Nähdä aloin. Ehtoo läheni aaltojen myötä
paeten jäljessä-liukuvaa yötä. Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,
taivaan, rannat, kaislojen kaaret. Kaiken omistin, kuin vedenpinta.
Kirkasta rauhaa, hiljaisinta. Katsoin sieluuni, katsoin eteen.
Solahti vieras airo veteen: mies tuli soutaen selkiä pitkiä.
Kuvastin särkyi. - Aamulla itkin.
~ Aila Meriluoto ~
~ ~ ~ ~ ~
Aamurukous
Näen hohtavat taivaanrannat,
mutt' pyydän vielä tätä:
kun päiväni painua annat
älä yksin yöhön jätä.
Vaan suo minun muistaa silloin
tämän hetkeni selkeä usko:
joka auringonlasku illoin
on jossakin aamurusko.
~ Eila Kivikk'aho ~
~ ~ ~ ~ ~
Eräänä yönä näin unta,
että kuljin meren rannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että kaikissa niissä oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin aina vain yhdet jäljet
ja sanoin: "Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani
kun tarvitsisin sinua kipeimmin."
Herra vastasi: "Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet, lapseni,
minä kannoin sinua."
~ Ann Landers ~
~ ~ ~ ~ ~
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa. Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
~ Saima Harmaja ~
~ ~ ~ ~ ~
Kaivotiellä
- Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?
Siellä niin kaikaa, siellä niin huutaa ja huhuu! - Poju, kuuntelee hiljaa, kun kuulet!
Sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet. - Äiti, ah, kuuletko sinäkin tuota?
On kuin juoksisi tuhannen lammasta kulkuset kaulassa suota! - Poju, kuulin ennen; enää en kuulla oo voinut,
liiaks on kohtalon kello mun sieluuni soinut. - Äiti, mitä sä itket, mitä sä metsästä kuulet?
Eikö siellä soitakaan metsän sielua tuulet? - Poju, soittaa, soittaa! Rauhoitu! Ilosta minä vain itkin
kun sinä hulmuvin kutrein juoksit piennarta pitkin. - Äiti, soittaako mullekin kohtalon kello, kun suureksi vartun,
sitten kun nukutaan monta yötä ja minä jo työhönkin tartun? - Poju, soittaa kyllä, laulavat lapsoselle kaihojen kyyhkyt;
silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt. - Ihana äiti, ethän itke, kun annan
kaikki nää kukkaset sulle ja vesiastiaas kannan?
~ Einari Vuorela ~
~ ~ ~ ~ ~
Mitä on huomenna?
Mitä on huomenna? Ehkä ei sinua.
Ehkä toisen syli ja uusi kosketus ja samantapainen tuska...
Minä lähden luotasi varmemmin kuin kukaan toinen.
Minä palaan takaisin kuin kappale sinun omaa tuskaasi.
Tulen luoksesi toisesta taivaasta uuden päätöksen tehneenä.
Tulen luoksesi toiselta tähdeltä katse entisellään.
Tulen luoksesi vanha kaipuuni uutena piirteiltään.
Tulen luoksesi omituisena, ilkeänä ja uskollisena
sinun sydämesi kaukaisen kotiaavikon villieläimen askelin.
Sinä taistelet minua vastaan rajusti ja voimattomasti
niin kuin ihminen taistelee vain kohtaloaan, onneaan ja tähteään vastaan.
Minä hymyilen ja kiedon silkkilankoja sormeni ympäri
ja sinun kohtalosi pienen kerän minä kätken leninkini poimuun.
~ Edith Södergran ~
~ ~ ~ ~ ~
Olen nuori ja kaunis ja onnellinen
vaikka tarkemmin katsoen
en ole enää niin varsin nuori
enkä ehkä niin kauniskaan
mutta keväässä tässä olen kuitenkin
niin mahdottoman onnellinen
että silmäni loistavat tähtien lailla
ja ihoni kukkii kuin kesäinen niitty
ja hiukseni heilimöivät
ja hiukseni heilimöivät
Sinä lahjoitit minulle elämän riemun
ja lähteen ikuisen nuoruuden
ja aika on lakannut vaikuttamasta
ja hiukseni kieltäytyvät harmaantumasta
ja kanssasi juuri nyt keväässä tässä
olen nuori ja kaunis ja onnellinen
ilman eilisen muistoja
huomisen huolta
~ Maria Ahlstedt ~
~ ~ ~ ~ ~
Missään maailmassa
ei meillä ole paikkaa
rakastaa
ei päivissä
ei unissa
ei auringossa
ei kuutamossa
ei edes tähdissä
kuitenkin koko maailma
vain siksi on olemassa
että saatoimme
löytää toisemme
~ Maria Ahlstedt ~
~ ~ ~ ~ ~
Kielletyn rakkauden
taakka:
ikävä josta ei saa
puhua
yksinäisyys ihmisten
keskellä
jäytävä kaipaus edes
yön syliin
~ Maria Ahlstedt ~
~ ~ ~ ~ ~
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne,
eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne,
mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan
vaan ette heidän sielujaan.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taakse päin eikä viivy menneessä päivässä.
~ Kahlil Gibran ~
~ ~ ~ ~ ~
Kaikki luonnossa kertoo äidistä.
Aurinko on maan äiti,
joka ravitsee sitä lämmöllä;
se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä
ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun
ja lintujen ja purojen hymniin.
Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti.
Se synnyttää ne, hoivaa niitä
ja vieroittaa ne itsestään.
Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
ja siemeniensä ystävällisiä äitejä.
Ja äiti, elämän esikuva,
on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.
~ Kahlil Gibran ~
~ ~ ~ ~ ~
Seuraava sivu |